”Tomperi” epäilee turhaan koirani isäntäuskollisuutta. Hän on kyllä sitoutunut minuun. Kun pirtissä paikkaa vaihdan, hän seuraa. Nykyajan koirat ovat paljon sisällä. Meidän koiramme yötkin. Heidän kanssaan seurustellaan, poristaan. Koirille kehittyy jopa omanlaisensa huumori. Omanarvontuntoisia ovat myös ja loukkaantuvat määrätyistä itselleen tärkeistä asioista. Koiramiehet ne vasta loukkaantuvatkin. Aikoinaan, voi olla vieläkin, oli jossakin foorumilla hirvikoiramiesten keskustelupalsta. Oli mennyt eri rotujen väliseksi kilpalaulannaksi. Tekstit olivat tiukkoja, aivan liian tiukkoja. Monet esiintyivät nimillään ja tuntui, että kirottiin jo sukuja. Puoluepolitiikkakin otettiin aseeksi. Meillä linnunpyytäjillä ei ole niin paljon pelissä. Ihmetyksellä kuitenkin eilen kuuntelin suomalaisten pohjanpystykorvaihmisten suunnitelmia kaapata rotu ruotsalaisilta. Norbottens spets on alunperin rekisteröity ruotsissa. Olkoonkin, että suomessa tämän maatiaispystykorvan kanta oli vankka. Vanha valokuva vanhemmistani 50-luvulta koiransa kanssa on mielenkiintoinen. Oma nykyinen koirani on kuin tarkka kopio. Itsekin olen kuulemma kuvassa, en vielä näkösillä?