Että kun ei myy puita niin siitäkin alettais maksaa. Kun verottajakin vielä jättäis niistä veron perimättä niin sehän sopisi hyvin eläkemetsänomistajalle.
Kyllä kait tässä metsänomistajien on tunnettava sen verran yhteiskuntavastuuta, ettei olla heti lähdössä viher-höykänköykän matkaan??! Vai eikö menneisyydellä ole mitään merkitystä jolla tulevaisuutta voi edelleen rakentaa? Viittaan insfrakruktuuriin, jota kivijalkojen muodossa on kotimaahankin aikain saatossa pykätty. Raaka-ainetta ne tarvitsevat, eivät hymistelyjä.
Jos ei aio myydä puita enää koskaan silloin paras vaihtoehto on pysyvä suojelu.
Hiilinielukaupan pelisäännöt ovat vielä hieman kehitysvaiheessa. Mhy:llä on ymmärtääkseni lannoitushankkeiden yhteydessä tapahtuvaa hiilikauppaa.
Voisi olla toimivakin malli, mikäli puiden tulevia hakkuita ei rajoiteta. Markkinaehtoinen (eli ei verorahaa tarvitseva) ekokompensaatio esimerkiksi rahoittaisi jonkin suon tuhkalannoitushankkeen.
Kaikki metsät eivät edes kelpaa korvaukselliseen suojeluun. Tietenkin vapaaehtoisen suojelun voi tehdä kuka haluaa. Turvallisin tilanne on pistää puut tai maat myyntiin kuin odottaa tulevia korvauksia. Jos meidän kestävyysvaje on 10 miljardia niin ei sieltä kummoisia summia hiilensidontaan irtoa.
Ymmärtääkseni vain hyvin pieni osa Suomen metsistä täyttää Metso-ohjelman pysyvän suojelun kriteerit. Esim. kun FSC:n HCV:n varjolla on hakkuut estetty niin kaikissa tapauksissa, joista olen lukenut metsä ei ole kelvannut suojeluun Metson kautta. Eli talousmetsä on yhtäkkiä muuttunut lähes arvottomaksi.
Toki mikä tahansa metsä muuttuu pikkuhiljaa luonnontilaiseksi ja mahdollisesti Metso-suojeluun kelpaavaksi, odottavan aika voi kuitenkin olla pitkä.
Ostin 15 vuotta sitten kaksi vierekkäistä metsäpalstaa. Alkuhuumassa niistä pieniä hankintakauppoja näpräsin, sitten työkiireiden ja vanhenemisen myötä innostus ”rikastua” hankintakaupalla hiipui. Nyt ei ole intoa enää minkäänlaiseen kauppaan. Suojelukaan ei oikein käy, kun haluan tehdä niiltä polttopuuta kolmeen omakotitaloon, yhteen tulisijalliseen rivitaloasuntoon ja yhdelle eräkämpälle. Reilun kolmen hehtaarin kuvio olisi ohjeiden mukaan toimiessa kiireesti hakattava aukoksi. Kuvio rajautuu 320 metrin matkalta isolta lähteikköalueelta (ei minun maalla, puro on) tulevan puron varteen. Mikään este ei tietenkään hakkuulle, jos tarkastukseen sattuisi, niin saisin sertifikaatin mukaisen linkin koulutusaineistoon. Paikka on niin hieno, että en henno hakata. Pojan poika, 9 v, on innokas metsästäjä. Odottelen tässä rakennuslain muutosta, että voin rakentaa ilman raskasta lupamenettelyä pojalle pienen eräkämpän puron varteen. Luulempa, että poika on vuosien varrella tyytyväisempi kämppään, kuin jos pappa jättäisi hänelle kolme hehtaaria risuista taimikkoa. Raha ei ole ainut metsästä saatava hyöty.
Ei ole pakko suojella koko tilaa, voi tarjota pienempiäkin osioita. Suojeluun tulisi myöntää lisää rahaa ja kriteerejä tulisi höllätä, voihan alueen ennallistaa vaikka polttamalla, jos siinä ei juuri nyt ole erityisiä suojeluarvoja. HCV-alueet pitäisi lunastaa täysimääräisenä. FSC on pilannut niillä maineensa.
Olin jo viime vuoden puolella hakeutumassa FSC-sertiin, mutta juuri tämä HCV laittoi minut toisiin ajatuksiin. En voi olla sellaisessa toiminnassa mukana.
FSC sertifikaatin liittymistä kyllä kannattaa vakavasti harkita. Varsinkin jos on paljon puroja, vesistöjä tai muita luontokohteita tilalla. Alkaa olemaan nuo suoja-alueet sitä luokkaa että millään hintakompensaatiolla ei sitä korvata.
Puunjalostuksen arvoketjussa puun myyjän saama raha kymmenketaistuu. Muunlaisen metsätulon tuottama lisäarvo kansantalouden näkökulmasta jäänee vähäiseksi. Koko yhteiskunnan talous hiipuu, en kaipaa ko hivutukseen lisäapua metsätaloudesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.