Husse on asian ytimessä. Puun myyjien kannattaisi tiedostaa tuo asia varsinkin harvennuksia myydessä, että vaikka naapuri olisi saanut harvennuskuidusta 18e motilta, niin se ei tarkoita sitä että siitä omasta raivaamattomasta keppimetsästä saisi saman. Ostomies voi olla laiska, mutta ei yleensä niin tyhmä, ettei se osaisi käyttää laskinta.

Tuolta hienolta Ponssen hakkuuvideolta voi katsella, mistä moton taksa koostuu. Mielenkiintoista keskustelua myös. Sen verran lisään vielä, että Janne olisi aivan hyvin voinut jättää sen ison kannon pystylahopuuksi eikä vatuloida sen kanssa.

http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006675760.html

Paksut oksat saattaa aiheuttaa motolle hankaluuksia. Samoin kaatosahaus , kun laippa ei yllä kunnolla.   Siinä kun perettelee edestakasin muutaman kymmenen kertaa pellonreunakuusen oksia katkoessa, niin voi tulla kuskille mieleen, että aiemminkin olisi voinut sen liian ison hierrinpuun joku kaataa.  Voi olla raudan kestävyyskin rajoilla,  jos puut on hyvin suuria ja kone vaikka keskikoisen puun käsittelyn suunniteltu.

Jokaisella sahalla on maksimi läpimitta. Tuon kokoinen menee sahapuuksi harvalle sahalle. Tuohan taas on kiinni kuka leimikon on ostanut.

Se on ollut monella ostajalla 36 senttiä maksimipaksuus (latvasta), mikä käy sahatukiksi. Sorvipuissakin on maksiminsa. Liian suuret on jätetty yleensä metsurin kaadettavaksi.

Yleensä kaikki oikeat hakkuukoneurakoitsijat ovat saaneet sopimuksensa kilpailutuksen perusteella ja silloin on – Se kaikkien pitäisi käsittää – taksat aina sellaiset, jotka on kilpailutuksessa syntyneet. Niillä pitäisi mennä se kolme vuotta, jos rahkeet kestää.

Eri juttu on villi ja vapaa urakoitsija, joka tekee aina sopimuksen jokaisesta leimikosta. Pakkohan on huomioida järeys ja se selviää hakkuukonemittauksessa. Toki joissakin harvennuskohteissa kuski saattaa nappailla pieniä runkoja jopa tarpeettomasti, mutta sillä silmällä, että saisi lipsahtamaan luokkarajasta alemmaksi.

Aikoinaan metsurihakkuussakin vaikutti rungon keskikoko aika slkeästi taksaan. Tarkasti tilitystä varten laskenut kaveri saattoi hakata päivän vain pikkurunkoja, kun tilivälin katkos lähestyi. Pudotettiin keskijäreyttä litra – pari alle rajan, jossa taksa muuttui reippaasti. seuraavassa tilivälissä saattoi järeys ollakin parikin luokkaa korkampi, vaikka puusto oli aivan tasaisesti saman kokoista.

Nyt kun hakkuukoneessa on tietokone, joka laskee koko ajan, on pieni peli aivan helppo järkätä. Voi olla, että palstan lopulla pari runkoa pudottaa järeyden alemmaksi.

”Temppu ei ole mikään – Kun sen osaa!”