Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia….Onkohan näin? Epäilen kyllä, lakiahan muutettiin niin ettei mikään ole laitonta…..
Totesin ,että pienemmistä vaihtoehdoista on keskusteltu 40 vuotta. Minuakin kannustettiin hankkimaan aikoinaan moottorikelkka puunajoa varten . Oli mukamas kova kysyntä. Tosiasiassa ajelin sillä vain omat harvennustyömaat , polansin yhden jäätien ja ajelin kyläläisille kuntoladun….talkolla. Vaihdoin kaluston kyvölannoittimeen ,jonka sain jopa kuoletettua urakoimalla ulkopuolisille.
Koneellisen hakkuun ”perusoppimäärä” tuli hankittua traktoripohjaisella harvesterilla ja homma jatkui täälläkin himoitulla pienellä tela-alustaisella hakkuu/ajoyhdistelmällä. Työn luonne muuttui ,kun koneenomistajat vaihtoivat isompiin ja tuottavampiin koneisiin. Alle 5 vuodessa olinkin jo keskiraskaalla aukkoa tekemässä. Ajokoneet ympäristössäni kasvoivat samaan tahtiin 90-luvun alussa.
Ajokoneiden kehitystäkin seurasin. Useita pienemmän ajokoneen entisiä omistajia oli päätynyt samaan työpaikkaan ,jossa palvelin viimeiset 18 vuotta . Poikkeuksetta kettoivat ansaitsevansa paremmin ja voivansa keskittyä tekemään tuottavaa työtä ,kun huoltomies huolsi koneen ja avusti korjauksissa ja siirrot ja kirjalliset työt hoiti osaava yrittäjä.
Mitä tulee koneiden hankkimiseen imagosyistä , on sellaisten elinkaari ollut yleensä varsin lyhyt. Hyväntekeväisyyteen ei ole varaa eikä huonosti tuottaville vehkeille saa työvoimaa sillä hinnalla ,mitä työstä olisi vara maksaa. Kaivuriyhdistemät ,pienet ajokoneet ja energiahakkuiden erikoiskoneet ovat saaneet lähtöpassit em syistä.
Mieluusti toki näkisin ,että nykyinen kevyempi kalusto olisi täystyöllisyetty. Enimmäkseen kuitenkin ruostuvat puomi suorana liiterin takana. Fiksut vetävät tästä oikeat johtopäätökset.
Kaikki edellämainittu on epäilemättä totta. Tuon kehityksen päätepiste alkaa olla käsillä, mikä on nyt todettu tutkimuksin ja jopa puunostajan suulla. Ei maar, lähdenpäs nyt kokeilemaan uusia kaivinkoneita, niitä kun löytyy 0,5t- 500t väliltä, joka työhön sopiva. Mistä tulikin mieleen, miksi ei voisi olla vuokrattavia metsäkoneitakin, esim juuri pienempiä harvennuskoneita lyhempään tarpeeseen, vaikkapa konevalmistajan tytäryhtiönä. Tai harvennuksiin erikoistunut aliurakoija ilman yhtiösidonnaisuutta, joka kiertäisi isommilla alueurakoijilla ketjutettuja ensiharvennuksia tehden.
Kaksi suurta toimijaakaan yhdessä ei aina riitä asiakaspohjaksi erikoiskoneille. Suurin ongelma on kuitenkin lähikuljetus. Yhden ketjun haasteena on työn eteneminen eri tahtiin. Miten työllistät tasaisesti ajokonekuskin ,kun hakkuu takkuaa tai hommaat toisen kuljettajan paremmissa olosuhteissa ruuhkaa purkamaan? Harva lähtee konehommiin jos työllisyys on epätasainen. Suuremmissa yrityksissä ,joissa käytetään ”yhden koon” kalustoa työllisyys on tasaisempi. Ajokoneen voi siirtää vaivatta tyämaalta toiselle,kun puut on ajettu ja minkä tahaansa moton jäljessä on sopivasti luokoa ja oli kyseessä aukko tai harvennus.
Minunkin jälkiäni oli ajamassa useita eri koneita ja kuljettajia vuoden kuluessa. Kiinteitä pareja ei ollut. Erikoistuneita pääosin joko UPM:n ja MG:n työmaille kumminkin ,mutta sekään raja ei ollut pyhä itseni eikä ajokoneiden kohdalla. Tehtiin siellä ,missä töitä oli tarjolla.
Talviaika on puunkorjuulle sitä vuoden kiireisintä aikaa, silloin käytössä on kaikki toimintakuntoinen kalusto ja miehitys. Sopimusurakoitsijat on sitoutuneet ja hyväksyneet sopimuksissaan viikko/ kuukausi korjuun määrät, metsästä varastolle.
Nuakka toikin esille erillisen urakoitsijan joka toimisi, vaikkapa pienemmällä kalustolla ajamassa useamman yrittäjän ja ostajan hakkaamia ensiharvennuksia. Vastaavaa on kokeiltukin, mutta aina tahtoo tulla vastaan luonnon olosuhteet, runsaat lumisateet ja eri-ostajien kelirikko ja kaukokuljetus aikataulut. Malli voisi ehkä toimia suuren puunkorjuuyrityksen sisällä, pienellä lisä järjestelyllä.
Valtaosa nuorien metsien puunkorjuusta tullaan tekemään jatkossakin nykykalustolla, eli keskiraskaalla moto ja ajokoneen yhdistelmällä. Mielestäni homma onnistuu jos ostossa on jo huomioidaan leimikon soveltuvuus konekorjuuseen.
Metsäkeskuksen selvityksen perusteella on suuret kuitupuun käyttäjät asian huomionu ja asia otettu vakavasti on alettu tehdä korjaavia toimenpiteitä koulutuksella ja asenteen muutoksella, firman toimintamalliin ja yrittäjä kuntaan.
” Totuttutapa oli tehdä hakkuu lievästi alle suositusten, josta mallina oli valvonnan puute ja ehkä ne vanhemmat kuljettajat, jota nuoremmat seurasi, ja siitä seurauksena oli uraverkoston ja pohjapinta-alan vajaus…
Ihan ilman mittatikkuakin on nähtävissä muutos omissa metsissä. 2007 oli tiheys samaa luokkaa, kuin nyt tänä vuonna tehty harvennus. 2012 vedettiin todella harvaksi, varmaan samalla linjalla jatkunut 10 vuotta. Nyt on kuitenkin muutos takaisin parempaan tapahtunut.
Tuo että kuusikot menevät useammin liian harvaksi kuin männiköt johtuu yksinkertaisesti kuusikossa olevasta huonommasta näkyvyydestä.Helpompi työskennellä kun ottaa harvemmaksi.
2000-luvun alkupuolella metsähallitus alkoi täälläpäin harventaa harvemmaksi. Ne näytti äkikseltään että ei oo mitään jääny.
Nyt kun on tullut tinka kuka mittaa oikein niin tehkäämme niin että luetaan alueilta joka puu. Merkintä kirjaan ja maalipilkka joka puun kylkeen merkiksi että luettu on. Ei jää enää tinkaa mikä on runkoluku.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.