Matkakuvavaroitus! 🙂 Lapin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinöörien opintokokonaisuuteen on jo vuosikausia kuulunut matka Ylä-Lappiin tutustumaan pohjoisten metsien erikoispiirteisiin ja hoitoon. Laura Halvarin kolmas opiskeluvuosi alkaakin reissumerkeissä.

Tie metsänomistajaksi tuntui tässä vaiheessa sokkona suunnistamiselta, mutta myös jännittävältä.

Alkuvuodesta sain mainoksen koulun sähköpostiin: Hae Metsälehden opiskelijabloggaajaksi. Naureskelin, että pitäisköhän alakaa, ei varmaan kellään kiinnosta mitä mulla ois asiaa. Mietin vieläki, että vähisä on hakijat, jos minut valittevat.

Minnasta tulee yllättäen metsänomistaja. Miltä se tuntuu ja mitä kaikkea sukupolvenvaihdos tuo tullessaan ihmiselle, joka ei ole siihen yhtään ymmärtänyt valmistautua.

Hyttyset olivat kuitenkin vasta esimakua, eräänlainen totaalisen sodan esinäytös. Hirvet ja kärpäset olivat nimittäin paritelleet metsässämme ahkerasti, minkä seurauksena hirvikärpäsiä oli joka paikassa.

Metsä rauhoittaa. Tunnin kun talsii vaikka tutuillakin puuhuudeilla, huomaa, että on onnistunut olemaan ajattelematta oikeastaan yhtään mitään.

Roope Lipasti pohtii, onko koivu nainen vai mies. Entä mänty? Pajut kuitenkin ovat lapsia, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Olen saanut uuden metsänomistaja-ystävän. Olemme tunteneet Hoppulan Kaisan kanssa toisemme ihan pikku likasta, jo alle kouluikäisestä. Kaisa on ollut metsänomistaja vasta muutaman kuukauden. Kaisan kanssa kävimme opintomatkalla!

Roope Lipasti kävi ihmettelemässä omassa puolen hehtaarin metsässään, kuinka kauan mahtaisi siellä selvitä. Talvella hän kuulemma pärjäisi puolisen tuntia jonka jälkeen olisi pakko soittaa taksi. Kesällä olisi kuitenkin helpompaa, mutta vain vähän.

Sienten nimet ovat ehtymätön vitsikirja. Syksyinen metsä on minulle kaikkein kaunein. Kosteaa, viileää, raikasta, kuulasta. Syksyisessä metsässä hengittää jotenkin vapaammin.
Ja bonuksena sieltä löytää sieniä.