Riista | Rakkaudesta hirvijahtiin

Hirvet ja hirvenmetsästys ovat rytmittäneet Esko Poutasen elämää pian puoli vuosisataa.

Tästä kaikki alkoi. Esko Poutasen kaataman metsästysseuran ensimmäisen hirven sarvet ovat yhä tallella.

On kulunut tasan 49 vuotta siitä, kun rantasalmelainen Tuusmäen Erän metsästysseura kaatoi ensimmäisen hirvensä. Jahdissa oli mukana kahdeksan metsästäjää ja kolme ajomiestä.

Lupia oli yksi.

”Saaliina oli 6-piikkinen sonni. Ruho painoi 193 kiloa ”, muistelee seuran ensimmäisen hirven kaatanut, nyt 81-vuotias Esko Poutanen.

”Sen sarvet ovat edelleen metsästysseuramme kodan seinällä.”

Hirvijahti voitti navettatyöt

Tuon kaadon jälkeen Tuusmäen Erä on pyytänyt hirviä 4 000 hehtaarin jahtimailtaan joka syksy. Hirviä on myös kaatunut joka syksy, kiivaimpana 36 päätä, kuten eläkkeellä oleva karjankasvattaja Poutanen asian muotoilee.

”Taitaa kokonaissaalis olla jo yli 500 kaatoa”, mies muistelee.

”Harmittaa, kun ei aikanaan ryhdytty pitämään hirvipäiväkirjaa kaadoista ja jahdeista.”

Silti Poutasen muistia ei voi kuin ihailla. Hän kertoilee kymmenet jahdit, kaadot ja kaatajat ulkomuistista. On helppoa kuulla hirvenmetsästyksen olleen hänelle henkireikä, joka on rytmittänyt ja määrittänyt syksyjä.

”Oma kaatoennätykseni on kuusi hirveä. Samana syksynä meillä rakennettiin uutta navettaa, mutta aika paljon työmaalta tuli pois oltua”, hirvimies kiittelee kärsivällisyydestä ja uutteruudesta vaimoaan Mirkkua.

”Monelta lypsyltä olen kesken kaiken kiiruhtanut hirvimetsälle.”

1 500 päivää hirvien ehdoilla

Pyyntiä tuntematon ihminen helposti ynnäilee hirvenlihakiloja ja metsästyksen helppoutta.

”Kyllähän minäkin olen joskus kuullut, että metsään ei tarvitse kuin mennä ja ampua hirvi.”

Poutanen laskeskelee panostavansa yhä vuosittain noin kuukauden verran hirviin.

”Kerro se vielä 50:llä. Aika monta miestyövuotta olen hirville uhrannut.”

Tosin Poutanen kieltää uhranneensa luonnolle yhtään mitään. Niin paljon se on hänelle antanut henkistä voimaa ja arjessa jaksamista.

”Aseen kanssa passissa oleminen on murto-osa hirvenpyyntiä. Sanoisinko kymmenesosa käyttämästäni kokonaisajasta.”

Tänäkin syksynä ennen jahtikautta hyväkuntoinen Poutanen korjaili hirvitorneja ja raivasi passilinjoja.

Esteettömät ampumasektorit ja tukevat tornit ovat metsästyksessä tärkein työturvallisuuskysymys.

”Kukaan tuskin haluaa tulla ammutuksi hirvenä ja hirviinkin on helpompi osua, kun ne näkee kunnolla.”

10 riistakameraa

Viimeiset 15 vuotta Poutanen on laajentanut hirviosaamistaan tekniikan avulla.

”Hankin ensimmäisen kameran muistaakseni vuonna 2008 eli heti kohta kun niitä alkoi ilmestyä markkinoille.”

Aluksi Poutanen kuvasi nuolukivillä vierailevia hirviä. Eläintiedon myötäjäisinä on karttunut muitakin taitoja.

”Riistakamerakuvauksen myötä olen opetellut käyttämään tietokonetta ja muitakin digilaitteita”, varttunut luonnontuntija myöntää mielenkiintoisen harrastuksen pitävän ikäihmisen virkeänä.

Kuin vakuudeksi Poutanen koppaa tuvan pöydältä tabletin. Hän avaa sen tottuneesti ja alkaa esitellä kuva-aarteitaan.

Kaikista komeimmista Poutanen on teettänyt myös paperikuvia. Niitä lojuu valmiiksi pöydällä.

”Katsoppas. Eikö olekin hieno?”, sormi osoittaa lumisesta kuopasta nousevaa tummakarvaista eläintä.

”Eikös se ole ahma?”

”Onhan se”, mies myhäilee.

Satojen kuvaamiensa hirvien ohella Poutasen arkistosta löytyvät kaikki Suomen suurpedot. Ne hän on taltioinut alle viiden kilometrin säteellä kotiovelta.

”Minulla on nytkin maastossa 10 riistakameraa kuvaamassa.”

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Harrastukset Harrastukset

Keskustelut

Kuvat